Agrian sairaus- ja kuolinsyytilastot kertovat tarkasti koirarotujen terveydestä


Katariina Mäki 2009



Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta järjesti lokakuussa kasvattajille ja jalostusneuvojille suunnatun luentopäivän, jonka teemana oli koiran hyvinvoinnin huomioiminen jalostuksessa. Yksi päivän aikana kuulluista luennoista oli kanadalaisen tutkijan Brenda Bonnetin pitämä katsaus ruotsalaisen Agria-vakuutusyhtiön koirarotuprofiileista, jotka antavat tietoa rotujen sairauksista ja eliniästä.


Huikean laaja Agrian tietokanta


Ruotsin Agrian tietokannassa on tällä hetkellä vuosittain 225.000 koiraa, 100.000 hevosta ja 250.000 kissaa. Eläinten sairaus- ja kuolinsyytiedot kertyvät vakuutusyhtiölle ilmoitetuista, omavastuusumman ylittävistä eläinlääkärikäynneistä sekä vakuutuksen lakkauttamisesta ja mahdollisesta korvaushakemuksesta eläimen kuoleman yhteydessä.


Tietokannasta on tehty rotukohtaisia profiileja, joista on apua rodun terveystilanteen tutkimisessa. Profiili on saatavissa 80:lle Ruotsissa yleisimmälle rodulle, joista Agrian tilastot sisältävät kattavaa tietoa. Tietokantaa käytetään myös tutkimustarkoituksiin yhteistyössä Ruotsin maatalousyliopiston, Guelphin yliopiston sekä Ruotsin Kennelliiton välillä. Tällä hetkellä koiraprojekteja on käynnissä tai valmistunut kuolinsyistä, kohtutulehduksesta, sydänviasta, atopiasta, osteosarkoomasta ja nisäkasvaimista.


Koirien elinikä pidentynyt ja sairastavuus lisääntynyt


Agrian vakuutusaineistosta on muun muassa laskettu kaikkien vakuutettujen koirien kuolleisuus vuosittain. Luku vaihtelee eri roduilla alle yhdestä yli 18:aan prosenttiin. Uroksilla luku oli vuonna 1995 4,4 % ja vuonna 2002 3,9 %. Uroksilla oli hieman suurempi kuolleisuus kuin nartuilla, joista 3,7 % kuoli vuonna 1999 ja 3,1 % vuonna 2002.


Sairastavuudessa urokset olivat neljän ikävuoden jälkeen vähemmän aktiivisia kuin nartut, sitä ennen nartut kävivät uroksia harvemmin eläinlääkärissä hoidattamassa itseään. Vähintään yksi sairaudesta aiheutuva eläinlääkärikäynti vuosittain oli vuonna 1995 14 %:lla koirista ja vuonna 2003 18 %:lla koirista. Koirien sairastavuus oli siis viimeisten kymmenen tutkimusvuoden aikana lisääntynyt.


Kohtutulehdus ja nisäkasvaimet yleisimpiä eläinlääkärikäyntien syitä


Vuosina 1995-2002 yleisin hoitoa vaativan eläinlääkärikäynnin syy oli märkäinen kohtutulehdus. Toisena tuli ihokasvain, sitten nisäkasvain, korvatulehdus, traumaperäiset ihon vammat, ja kuudentena maha-suolitulehdus.

Enemmän kuin 2200 Agriassa vakuutettua koiraa sairastuu vuosittain kohtutulehdukseen ja 1600 koiraa saa vähintään kerran vuodessa hoitoa nisäkasvaimen vuoksi. Koko Ruotsia ajatellen kohtutulehdukseen sairastuu vuosittain yli 7000 koiraa ja joko kohtutulehdukseen tai nisäkasvaimeen, tai kumpaankin, yli 10.000 koiraa. Eläinlääkintäkuluja uppoaa siis kaikkein eniten sairauksiin, jotka olisivat estettävissä ja vähennettävissä sterilisaation avulla. Nisäkasvaintenkin todennäköisyys vähenee, jos narttu sterilisoidaan ennen kolmen vuoden ikää.


Eliniässä rotujen välillä suuret erot


Rotujen välillä on suuria eroja siinä, kuinka suuri osuus yksilöistä elää 10 vuoden ikään asti. Kärkipaikka kuolleisuudessa on irlanninsusikoiralla (taulukko 1). Pisimpään taas elävät pohjanpystykorva, bichon havanais ja siperianhusky. Niillä on myös pienin sairastavuus.


Biologiset seikat sanelevat, että pienikokoisten rotujen yksilöt elävät yleensä pidempään kuin suurikokoisten rotujen yksilöt. Joillakin pienikokoisilla roduilla, kuten cavalier kingcharlesinspanielilla ja mopsilla, esiintyy kuitenkin paljon sellaisia terveysongelmia, jotka tappavat jo nuoria koiria (taulukko 2).


Sairastavuudessa kärkipaikkaa on jo kauan pitänyt bokseri (taulukko 1). Kaikki sairastavuustilastossa korkealle sijoittuvat rodut eivät kuitenkaan välttämättä ole kuolleisuustilaston kärkipäässä. Toisaalta taas luonneongelmien vuoksi lopetetut koirat eivät näy sairastavuustilastoissa. Tällaiset koirat lopetetaan yleensä nuorina, jolloin niiden kuolinikä saattaa alentaa rodun keskimääräistä kuolinikää, mutta rodun sijoitus sairastavuuden suhteen näyttää todellista tilannetta paremmalta, koska nämä koirat eivät ehdi kartuttaa sairaustilastoja.



Taulukko 1. Rodut, joilla suurin kuolleisuus 10 ikävuoteen mennessä sekä rodut, joiden yksilöillä eniten sairaudesta aiheutuvia eläinlääkärikäyntejä (sairastavuus).


Sija

Kuolleisuus 1995-2002

Sairastavuus 1995-2002

Sairastavuus 2003-2006

1.

Irlanninsusikoira

Bokseri

Bokseri

2.

Tanskandoggi

Irlanninsusikoira

Berninpaimenkoira

3.

Bernhardinkoira

Tanskandoggi

Sileäkarvainennoutaja

4.

Berninpaimenkoira

Dobermanni

Rottweiler

5.

Dobermanni

Airedalenterrieri

Rhodesiankoira

6.

Leonberginkoira

Berninpaimenkoira

Cavalier kingcharlesinspanieli

7.

Newfoundlandinkoira

Suursnautseri

Saksanpaimenkoira

8.

Greyhound

Rottweiler

Englanninspringerspanieli

9.

Bokseri

Sileäkarvainennoutaja

Labradorinnoutaja

10.

Pyreneittenkoira

Skotlanninterrieri

Kultainennoutaja



Taulukko 2. Eri rotujen sijoitus kuolleisuudessa (10 vuoden ikään mennessä) ja sairastavuudessa vuosina 1999-2002.


Rotu

Kuolleisuus, sija

Sairastavuus, sija

Cavalier kingcharlesinspanieli

10.

17.

Sileäkarvainennoutaja

9.

11.

Mopsi

16.

19.

Saksanpaimenkoira

14.

21.

Airedalenterrieri

20.

5.

Bichon frisé

61.

30.

Valk. länsiylämaanterrieri

52.

16.

Kääpiösnautseri

74.

27.

Dalmatiankoira

49.

29.

Sekarotuinen*

56.

68.

Parsonrussellinterrieri

76.

66.

Siperianhusky

78.

76.

*Ruotsissa suurin osa sekarotuisista on kahden rodun risteytyksiä



Kymmenen vuoden iän saavuttaa 68 % koirista


Bonnet näytti kaavioita erirotuisten koirien riskistä kuolla 4, 6, 8 ja 10 vuoden ikään mennessä. Kaikkien rotujen keskiarvoriski oli neljän vuoden iässä pieni, sen jälkeen riski lähti nousemaan. Kuuden vuoden ikään mennessä riski oli 4 %, kahdeksan vuoden ikään mennessä 6 % ja 10 vuoden ikään mennessä noin 9,5 %. Viiden vuoden iässä koirista noin 90 % on elossa, 10 vuoden iässä enää 68 %.

Riskissä kuolla tiettyyn ikään mennessä on yllättäviäkin eroja rotujen välillä: esimerkiksi sileäkarvaisennoutajan (flatin) lukujen luulisi olevan lähellä sukulaisrotuja kultaista- ja labradorinnoutajaa, mutta syöpä tappaa tämän rodun koiria jo nuorella iällä (kuva 1). Saksanpaimenkoirien suuri kuolleisuus johtuu vuosien 1995-2002 tilastojen mukaan ennen kaikkea lonkkanivelongelmista. Tämän rodun työkoiria saatetaan lopettaa huonojen kuvaustulosten vuoksi jo ennen kuin vika alkaa oireilla. Myös cavalierilla 10-vuotiaiden koirien osuus on rotujen keskiarvoon - ja etenkin pienikokoisten rotujen keskiarvoon - verrattuna kovin pieni.


Odotettavissa oleva elinikä vaikuttaa esimerkiksi päätökseen suuresta ja vaativasta leikkauksesta. Todennäköisyys, että 8-vuotias koira kuolee 10 vuoden ikään mennessä, on berninpaimenkoiralla noin 50 %, bordercolliella alle 10 % ja irlanninsusikoiralla melkein 80 %. 8-vuotias bordercollie on edelleen rodun keski-ikää nuorempi. 8-vuotias irlanninsusikoira taas on jo vanhus, eikä sitä kannata enää ryhtyä suuresti operoimaan.


Agria on uudistamassa eläinvakuutuksiaan rotukohtaisten elinikäodotusten mukaan. Pitkäikäisille roduille myönnetään tulevaisuudessa vakuutus pidemmäksi aikaa kuin lyhytikäisille.

Myös pennunostajien on tärkeä tietää harkitsemansa rodun sairauksista ja odotettavissa olevasta eliniästä. Bonnet kertoi eräästä berninpaimenkoiriin rakastuneesta ihmisestä, joka ilmoitti, ettei missään nimessä vaihda rotua, vaikka hänen koiransa kuolisivat kaksivuotiaina. Suuri osa meistä kaikista varmasti haluaa tietyn rotuisen koiran, maksoi mitä maksoi. Tosin, olisihan paljon onnellisempaa, jos koiransa kanssa saisi elää viiden vuoden sijasta viisitoista vuotta. Sitä paitsi, moniko ostaa heti samanlaisen auton tilalle, jos edellinen vastaava sanoo tyyppivian vuoksi sopimuksen irti kaksivuotiaana?


Kuolinsyynä voi olla muukin kuin sairaus


Koiran elinikä määräytyy perinnöllisten tekijöiden ja ympäristövaikutusten tuloksena. Siihen vaikuttavat sosiaaliset ja eläinlääkinnälliset suuntaukset. Lopetuspäätös on aina viime kädessä koiran omistajalla, ja yhdessä rodussa lopetukseen voi johtaa vähäpätöisempi syy kuin toisessa. Paitsi sairaudesta, lopetus voi johtua myös koiran luonneominaisuuksista, tai siitä, että koira on alun perin otettu väärään ympäristöön. Vaativa, perhettään terrorisoiva koira lopetetaan herkästi, vaikka sama koira olisi taitavammalla omistajalla varsin kunnollinen perheenjäsen. Työkoirien kohdalla lopettamiseen taas voivat johtaa koiran heikot käyttöominaisuudet.


Vuosina 1995-2002 kaikkien rotujen kuolinsyistä ennen 10 vuoden ikää yleisin oli kuolema ilman diagnoosia. Seuraavaksi tulivat liikennevahingot (1500 koiraa Ruotsissa vuosittain), epilepsia (900 koiraa), syöpä (lymfooma, sarkooma), sydänvika, munuaissairaudet ja lonkkanivelen kasvuhäiriö.

Kuva 1. Keskimääräinen 5 ja 10 vuoden iässä elossa olevien koirien osuus vuosina 1995-2002. Kaikki = kaikkien rotujen keskiarvo; LN = labradorinnoutaja; KN = kultainennoutaja; SN = sileäkarvainennoutaja; SP = saksanpaimenkoira; BP = berninpaimenkoira; RH = rhodesiankoira; CK = cavalier kingcharlesinspanieli.



Syöpä tappaa eri roduissa eri-ikäisiä koiria


Berninpaimenkoirilla riski kuolla tiettynä ajanjaksona on suurempi kuin kaikilla roduilla keskimäärin, ja enemmän kuin joka kolmas kuolema rodussa liittyy erilaisiin syöpiin. Riski kuolla lymfoomaan tai sarkoomaan on bernillä yhdeksänkertainen verrattuna muihin rotuihin. Flateilla joka toinen kuolinsyy liittyy syöpään.


Vuosina 2003-2006 Ruotsissa kuoli syöpään yli 3000 koiraa. Tyypillinen sairastumisikä syövän kohdalla vaihtelee eri roduilla: kultaisellanoutajalla se on 14 vuotta, flatilla 6 vuotta ja berninpaimenkoiralla 2 vuotta. On tietysti paljon luonnollisempaa ja hyväksyttävämpää, että sairastuja on vanhus, kuin että tappava sairaus iskee jo hyvin nuoreen koiraan. Siksi sairauden vakavuutta rotutasolla mietittäessä tulee koirien kärsimysten ja sairauden yleisyyden lisäksi ottaa huomioon myös rodun koirien tyypillinen sairastumisikä.


Myös suhteellisen sairastumisriskin määrittäminen auttaa rodun kokonaistilanteen hahmottamisessa. Suurilukuisen rodun sairaudet näkyvät eläinlääkäreiden vastaanotoilla taajaan, vaikka rodun riski sairastua tiettyyn sairauteen ei olisi keskimääräistä suurempi. Saksanpaimenkoiria on paljon, joten niitä näkyy myös eläinlääkäreiden vastaanotoilla paljon. Eläinlääkärit törmäävät saksanpaimenkoiran kohdalla usein syöpäsairauksiin. On totta, että rodun syöpäluvut ovat korkeat, mutta suuri on myös koirien lukumäärä. Kaikkiin rotuihin verrattuna saksanpaimenkoiran, tai vaikkapa kultaisennoutajan, riski sairastua syöpään ei ole suurempi kuin kaikilla roduilla keskimäärin. Sen sijaan berneillä ja flateilla riski on selvästi suurempi kuin roduilla keskimäärin, vaikka lukumäärinä mitattuna eläinlääkärit eivät hoidakaan näiden rotujen koiria kovin paljon.


Ruotsin yleisimmällä rodulla keskimääräistä suurempi riski useaan sairauteen


Edellä mainittu saksanpaimenkoira on Ruotsin yleisin rotu, jossa rekisteröidään vuosittain hieman yli 2500 koiraa. Tilastovuosina 2003-2006 saksanpaimenkoiran kymmenen yleisintä kuolinsyytä olivat lonkkanivelen kasvuhäiriö, syöpä, maha-suolitulehdukset, iho-ongelmat, vammat, hermostolliset sairaudet, ei mainittua syytä, immunologiset sairaudet, koko kroppaan liittyvät oireet ja sydänongelmat. Yhdentenätoista tuli käyttäytyminen.

Verrattuna kaikkiin rotuihin, saksanpaimenkoiran riski kuolla ennen 10 vuoden ikää oli iho-ongelmissa viisinkertainen ja immunologisissa ongelmissa kolminkertainen. Sydänongelmissa riski taas oli matalampi kuin kaikilla roduilla keskimäärin. Saksanpaimenkoirilla oli yli 130 diagnoosin kohdalla kaikkiin rotuihin verrattuna kaksinkertainen riski kuolla ennen 10 vuoden ikää. Toisaalta rodun yksilöitä käytetään paljon työkoirina, joiden ei voi antaa kärsiä ontumisista tai raapimisista. Tällaiset koirat yleensä lopetetaan helpommin kuin lemmikkikoirat, joita joskus hoidetaan aivan liiallisuuksiin asti.


Saksanpaimenkoiran yleisin sairaudesta aiheutuvan eläinlääkärikäynnin syy oli perianaalifistelia eli anaalifurunkuloosi: kivulias, krooninen ja etenevä peräaukkoa ympäröivien kudosten tulehdus. Sen riski saksanpaimenkoirien tappajana oli 12-kertainen verrattuna muiden rotujen riskiin.


Suuri osa kaikkien rotujen terveysongelmista liittyy immuunijärjestelmään


Kuten saksanpaimenkoiralla, myös labradorinnoutajalla suurin tappaja liittyy luustoon: riski kuolla rodun yleisimpään kuolinsyyhyn - kyynärnivelen nivelrikkoon - ennen 10 vuoden ikää on labradorilla kaikkien rotujen keskiarvoon verrattuna nelinkertainen. Silti kyynärnivelen nivelrikko on labradorilla vasta 18. yleisin hoitoa vaatineen eläinlääkärikäynnin syy.

Berninpaimenkoirilla suurin riski aiheutuu syövästä, samoin flateilla ja kultaisillanoutajilla. Cavalierin merkittävin kuolinsyy taas on sydänvika, johon rodulla on muihin rotuihin verrattuna 10-kertainen riski kuolla ennen 10 vuoden ikää. Siinä ajassa kun sydänvika ehti tappaa Agriassa vakuutetuista cavaliereista 270 yksilöä, rodun toinen vitsaus, syringomyelia, tappoi vain 20 yksilöä.

Shetlanninlammaskoiran suurin riski kuolla ennen 10 vuoden ikää johtuu maha-suolitulehduksesta ja munuaisongelmista, mutta rotu ei kuitenkaan kuulu niiden rotujen joukkoon, joilla on keskimääräistä suurempi riski kuolla ennen kyseistä ikää. Myöskään suomenpystykorvan, lapinkoiran ja suomenajokoiran riski ei ole keskimääräistä suurempi. Näiden rotujen tyypillisimmät kuolinsyyt ovat loukkaantuminen (suomenpystykorva ja suomenajokoira) ja ongelmat umpieritysrauhasten toiminnassa (lapinkoira).


Suuri osa eri rotujen ongelmista liittyy immuunijärjestelmään (syövät, iho-ongelmat, tulehdukset, autoimmuunitaudit). Näihin olisi helppo puuttua laveammalla jalostuksella, kun kerran tiedetään, että rotujen jalostuspohjat ovat nykyisin aivan liian kapeita. Bonnet mainitsi, että Norjassa käytetään kaikista uroksista jalostukseen noin 8 %. Samankaltaisia lukuja on raportoitu monessa maassa, myös Koiranetin luvut ovat tällaisia, tai jopa alhaisempia. Rodut on alun perin luotu pienestä joukosta koiria, joiden perimää on sitten vielä hukattu sulkemalla suurin osa koirista pois jalostuksesta. Silloin on tietysti odotettavissakin, että eläinten immuunijärjestelmä alkaa pettää.


Jalostuksessa käytettävät tietolähteet usein hankalasti hyödynnettävissä


Koska täsmätietoja rotujen suurimmista ongelmista ei useinkaan ole saatavilla, rotujärjestöt tuppaavat keskittymään yksittäisiin, helppoihin pikkuongelmiin, sen sijaan, että jalostuksen voimavarat keskitettäisiin rodun jalostuspohjan laajentamiseen ja suurimpien kuolinsyiden torjumiseen.


Erilaista tietoa on koirista kerätty ja tallennettu jo kauan. Kennelliitot tallentavat koirista esimerkiksi syntymäaikoja, polveutumisia ja tiettyjen sairauksien tutkimustuloksia. Yleensä kennelliitot eivät kerää sitä ehkä kaikkein tärkeintä tietoa, kuolinikää ja -syytä, joten tässä Suomen Kennelliitto onkin taas kerran maailmanlaajuinen edelläkävijä.

Eläinlääkäriasemat ja yliopistolliset klinikat tallentavat omaa käyttöään varten yksittäisten koirien sairaus- ja hoitotietoja. Klinikoilla ei ole tietoja koko rodun tilasta. Jo aiemmin todettiin, että rodun yleisyys vinouttaa eläinlääkärien tilastoja, koska suurilukuisten rotujen ongelmat ovat useammin näkyvillä kuin pienilukuisten.

Myös kyselytutkimuksilla saadaan tietoa rotujen tilasta. Kyselyiden toteuttamisessa on kuitenkin paljon ongelmia, joista ehkä suurin on osallistujajoukon valikoituminen. Voi olla, että vain sairaiden koirien omistajat, tai vain terveiden koirien omistajat, vastaavat. Terveysongelmien määrittely ja diagnoosien varmistaminen voi olla vaikeaa. Vastausprosenttina 80 on kattava, mutta jos vastausprosentti on vain 30, ei kyselyllä saatavasta tiedosta ole kovin paljoa hyötyä, vaikka vastausten lukumäärä olisi suurikin.

Bonnet antoi myös vinkkejä kyselyn laatimiseen. Hyvä kyselykaavake keskittyy muutamaan pääasiaan eikä väsytä vastaajaa kymmenen sivun blanketilla. Kysely ei toisaalta saa olla liian helppokaan, koska silloin vastaaja ei joudu pohtimaan vastauksiaan.


Rotuprofiilit saatavissa Agriasta


Luennolla esitetyistä rotuprofiileista on muokattu CD:lle tallennettuja pdf-dokumentteja. Kullekin Ruotsin rotujärjestöistä on annettu kyseisten rotujen tilastotiedot sisältävä CD, jotta ne voivat hyödyntää tietoja jalostustyössään. Profiileista nähdään kunkin rodun yleisimmät sairaudet ja kuolinsyyt sekä sairaudet, joihin rodulla on suurempi riski kuin muilla roduilla keskimäärin. Profiilit on myös jaoteltu esimerkiksi vuoden mukaan, jolloin nähdään sairastavuudessa ja kuolinsyissä ajan kuluessa tapahtuneet muutokset. Eri rodut on ryhmitelty 11:lle CD:lle, joita voi tilata Ruotsin Agrian kotisivuilta agria.se/breedprofiles.